Taivas itkee
Minä itken
Sinun vuoksesi
Joka lähdit hyvästelemättä
Jolle elämä oli liian
raskasta jatkettavaksi
Lähdit täältä
rakkaimpiesi luota
Halusit pois tuskistasi
Ehkä nyt taivallat
enkelinä vierelläni
enkelinä vierelläni
-Sansui
Runo, jonka kirjoitin isin kuoleman jälkeen, 17 vuotta sitten.
Tämä viikonloppu on haikea.
Tänään isi olisi täyttänyt 62 vuotta, jos tuota surullista toukokuista päivää ei olisi.
Huomenna juhlitaan isejä ympäri Suomen,
kuitenkin niin moni ei voi sinne oman isin syliin käpertyä.
Minä kävin tänään jo haudalla, huomenna juhlitaan poikasten kanssa heidän isiä, minun rakasta ukkosta <3 Appiukon luona käydään myös, jos vanhat merkit pitävät paikkansa, on siellä pöytä katettuna meille, ruoan ja kahvittelujen merkeissä =)
Silti kuitenkin tiedän, että ajatukset tulevat karkaamaan useasti omaan isiin.
Päivääkään ei mene, ettei hän ajatuksissani kävisi, toivon vain, että isi tuolla pilvien takana tietää kuinka paljon häntä kaipaan ja rakastan... se jäi sanomatta...
Te keillä isi/isä on vielä elossa ja tarpeeksi lähellä, rutistakaa huomenna lujaa ja kertokaa kuinka rakaita he ovat... sillä jokainen päivä voi olla se viimeinen <3
Hyvää isänpäivää kaikille iseille maan päällä... ja taivaassa.
