tiistai 30. lokakuuta 2012

Nakuilija

Hei pitkästä aikaa!
Hengissä ollaan vaikka täällä on hiljaista ollutkin =)
Paljon on tekeleitä valmistunut tässä välissä ja kaikea muutakin tapahtunut, mutta niistä toisella kertaa. Tämän kirjoituksen tähtenä seikkailee Nakuilija, joka on joisakin kirjoituksissani vilahtanut, mutta ei ole tullut kunnolla esitellyksi =)

Meillä siis asustaa nyt hieman päälle 2 vuotias kiinanharjakoira poika, blogissa käytän hänestä nimeä Nakuilija. Kuten kuvista saatatte ehkä arvata mistä tuo nimitys tulee ;)

Tämä kuva on otettu Nakuilija ensimmäisinä päivinä meillä kotona elokuussa 2010. Omana petinä toimii lampaantalja, mukavan pehmeä ja lämmin.


Ja koska syyskuun illat ja aamut olivat viileitä, pitihän pienelle saada lämmikettä pihalle.

Ja koska Nakuilija kasvoi hurjaa vauhtia, piti tehdä myös toinen hieman isompi paita.

Syyskuiset päivät olivat kuitenkin vielä aurinkoisia ja lämpöisiä ja aidan takana olisi ollut vaikka mitä mielenkiintoista.

Talvi kuitenkin tuli marraskuun puolivälissä, maahan ilmestyi jotain ihmeellistä valkoista kylmää höttöä. Tämän kuvan jälkeen Nakuilijaa ei ole nähty yhtä syvällä hangessa =D
 Nakuilija ja lemppari lelut viekussa unien ajan. Korvistakin saatu jo teipit pois =)
Teipit oli pentuajan, että saatiin korvat jäämään pystyyn.

 Maitohampaista kulmahampaat olivat niin tiukassa, että ne piti lääkärillä käydä poistattamassa. Kotona tehtiin Nakuilijalle lämmin ja turvallinen pesä, jossa toeta nukutuksesta kaikessa rauhassa.

Meillä elämä otetaan rennosti, mitä lähempänä ihmistä, sen parempi on olla =)

Kuvassa on yksi ja sama koira =D
Trimmaamaton ja trimmattu <3
Pentuajan lyhyt punkkari tyyli on vaihtunut komean uroksen hevilettiin.

Nakuilija on ihana epeli, hieman hömelö koiruus, toki se blondille sallittakoon ;)
Nyt kauhulla jo ajatellaan talven pakkasia, me voitais aina talven tullen muuttaa Nakuilijan kanssa jonnekin lämpimään, kumpikaan meistä ei tykkää kylmästä ja kesällä kisataan aurinkotuolista =D


"Minun elämänfilosofiani on yksinkertainen:
Täytä tyhjä. Tyhjennä täysinäinen.
Ja raavi sieltä mistä kutittaa. "
-Alice Longwort

sunnuntai 10. kesäkuuta 2012

Mini

Josko viimein ja vihdoin saisin aikaseksi Minin oman kirjoituksen.

Kaikki alkoi n. 7 vuotta sitten.
Suunnittelimme naimisiin menoa mieheni kanssa ja halusimme hääautoksi oman Minin. Hommasimme meille sellaisen todella projekti vaiheessa olleen tapauksen. Sehän oli alusta asti (näin jäkikäteen ajatellen) tuhoon tuomittu juttu. Laitoimme autoa silloisen kotimme pihalla, kun ei ollut muutakaan paikkaa, ja tietenkin muutimme kerrostaloon ennen projektin valmistumista. Olimme tähän projektiin jo kuitenkin penkit verhoiluttaneet tuttavalla uusiksi. No muutto tuli ja projekti myytiin tuttavalle kaikkine tarvikeineen. 
Seuraavana kesänä mentiin naimisiin, ilman Miniä.

Joka kevät tämän jälkeen on varsinkin isännällä Minikuume noussut ja keväällä 2011 se nousi todella korkeaksi, ja oli hommaamassa taas projektia. Kuuntelin hänen höpinöitään ja koitin toppuutella, kun ei ole paikkaa missä suuremmin laittaa, kun rivitalossa asutaan. No minä myös, salaa isännältä, rupesin penkomaan netin syövereitä ja mahdollisia Mini ehdokkaita.
Löysinkin sopivan ehdokkaan, joka oli ajokuntoinen ja hinnaltaan edullinen, muihin ehdokkaisiin verrattuna. Isäntä oli katsonut yksilöä, joka oli seisonut kymmenen vuotta,  jarrut olisi pitänyt katsoa ja hitsattavaakin olisi löytynyt. 12.5.2011 ilmoitin isännälle, että ole juna-asemalla silloin ja silloin, lähdimme junalla kohti tamperetta. Minin myyjä tuli hakemaan meidät tampereen asemalta ja ajoimme hänen kodilleen, josta autotallista löytyi meidän Mini, 5-vuotis hääpäivälahjamme =)



Joimme myyjän kanssa kahvia ja turisimme Minin historiasta, kuinka sillä on ajeltu ulkomaita myöden ja mitä "kivoja" kommelluksia matkoilla on sattunut. Kerran oli kesken ajon konepelti lävähtänyt auki, josta johtuen konepellin reunoissa oli pienet vekit ja tämän jälkeen oli myös ulkoiset konepellin "hakaset" asennettu. Aikamme höpöteltyä oli aika aloittaa matka kotiin. Hetken aikaa meni, että opimme kikat joilla vaihteen saa päälle, kytkimessä häikkää. Kotimatka alkoi ihan hyvin, mutta kun pääsimme motarille alkoi sataa, kuin saavista kaatamalla. Tästä seurasi se, että Mini alkoi nykimään, pysähtelimme muutaman kerran matkan aikana ja annoimme Minin lepäillä välillä. Nykiminen johtui siitä, että virranjakajaan, joka on heti etusäleikön takana, pääsi kosteutta. Selvisimme kuitenkin kotiin ilman suurempia ongelmia.

Kesän aikana laitettiiin sisäverhoilut uusiksi ja penkit, jotka ostettiin takaisin tuttavaltamme, laitettiin Miniin. Mitään suurempia juttuja ei kesän aikana tehty, nautittiin vaan Minillä ajelusta. 



Syksyn lähestyessä, elokuussa Mini ajettiin äitini luokse sulkavalle, tarkoituksena laittaa Minin ulkokuori uuteen uskoon talven aikana. Asiat lähtivätkin rullaamaan odotettua paremmin, kun äiti miesystävänsä kanssa perusti autokorjaamon. Mini hiottiin ja maalattiin uudelleen. Tässä touhussa sain kuulla lisää Minin historiasta, harmi vaan, etten varmaan koskaan saa tietää mitä todella on tapahtunut. Katosta nimittäin löytyi jälkiä, joiden perusteella Mini on joskus pyörähtänyt katolleen. 



Pääsiäisenä ajoimme sulkavalle tarkoituksena hakea Mini kotiin, mutta ongelmaksi muodostuivat vetarien suojakumit, jotka aika oli saanut hapertumaan ja halkeamaan. Tästäkin selvittiin pienen seikkailun kautta. ajoimme pääsiäisenä koko perheen voimin takaisin kotiin, alkuviikosta haimme uudet vetarien kumisuojat ja heitin torstaina (muistaakseni) isännän itellan parkkikselle, jossa isäntä hyppäsi tutun rekkakuskin kyytiin, joka oli matkalla savonlinnaan. Tiputti isännän matkan varteen, josta äitini kävi hänet hakemassa aamuyöstä. Seuraavana päivänä vaihtoivat nuo kumit, ja isäntä ajoi Minin savonlinnaan katsastukseen. Katsastusmies oli etsimällä yrittänyt etsiä jotain vikaa jonka olisi voinut ilmoittaa. Oli miltei puoli tuntia yrittänyt selvitttää onko renkaiden leveys lain puitteissa, lopulta oli saanut selville, että ovat millilleen lailliset ilman muutoskatsastusta. Lopulta kun ei ollut muuta keksinyt, oli laittanut merkinnän rekkariin siitä, että kytkinpolkimesta puuttui kumisuojus, joka sekin oli kojelaudalla mukana, hieman rikkonaisena, jonka takia ei pysynyt paikallaan. Mini kuitenkin saatiin kotiin taasen.

Nyt alkukesän aikana ollaan vaihdettu kytkimeen työsylinteri ja kytkinvipu, vielä kytkinletku pitäisi vaihtaa niin kytkin olisi kokonaan laitettu. Laiteltu ulkokuoreen viimeisiä silauksia ja ulkokuori onkin nyt jo valmis. Seuraavaksi olisi listalla kojelauta, ja moottoritila.

Viimeisin seikkailumme sijoittuu kuluvaan viikonloppuun =)

Lähdimme perjantai lauantai välisenä yönä kohti vilppulaa, tarkoituksenamme osallistua miniclubin 30-vuotis juhlatapahtumaan tampereen keskustorilla lauantaina 9.6.
Matka alkoikin varsin hyvissä merkeissä, poikaset nukahtivat heti alkumatkasta, eikä teillä ollut paljon muita kulkijoita. Ajelimme kaikessa rauhassa, kaiken sujuessa hyvin, kunnes lähdimme tampereen motarilta jyväskylän suuntaan. Isäntä ilmoittaa, että kaasu hirtti kiinni!!! Minulla sydän jätti muutaman iskun väliin ja hätä poikasista nosti päätään. Saimme auton pysäytettyä hervannan liittymään, autosta ulos noustessani vapina oli aivan älytön ja pari röökiä tais mennä suht putkeen. Tässä vaiheessa kello oli kaksi yöllä, olimme matkanneet kaksi tuntia ja vielä olisi tunnin ajomatka edessä. Soitto määränpäähämme anopilleni ja miehelleen, että voisivatko tulla hakemaan poikaset pois ja ilmoitimme sijaintimme. Mutta koska Mini ei ole kovin monimutkainen auto ja isäntäni on omanelämänsä MacGyver, selvitimme missä vika on ja isäntä keksi siihen ratkaisun olemassa olevista tarvikkeista. Kaasuvaijeri oli jumissa, eikä palautunut jousen voimasta. Kytkimen työsylinterin vaihdosta oli jäänyt vanha jousi yli, jonka isäntä oli tellettanut takakonttiin. Viritti tämän jousen toisen jousen avuksi ja nämä kaksi jousta jaksoivat jossain määrin palauttaa kaasun. Ajoimme pienen pätkän eteenpäin, että pääsimme parempaan kohtaamispaikkaan, ja odotimme apujoukkojen saapumista. Poikaset heräilivät välillä pysähdyksemme aikana, mutta onneksi eivät säikähtäneet tilannetta. Apujoukkojen saavuttua poikaset siirrettiin turvallisempaan kyytiin ja me isännän kanssa jatkoimme matkaa Minillä. Apujoukot ajoivat perässämme, jotta jos jotain ongelmia ilmenisi, olisivat lähellä. Pääsimme perille määränpäähämme joskus lähempänä puoli viittä aamuöystä, ja viimeisen kerran katsoin kelloa sen näyttäessä 4:40. Aamulla herätys klo 9. Unet jäivät todella lyhyiksi, tapahtuma, jonne olimme menossa, alkaisi klo 11. Isännän piti kuitenkin vielä päivittää ohjelmia isäpuolensa tietokoneeseen, joten lähtömme venyi. Poikaset jäivät turvallisuussyistä mummulaan, isäntä käy varmaan huomenissa ainakin pienemmän hakemassa kotiin, (isomman olisi tarkoitus jäädä pidemmäksi aikaa viettämään kesälomaa). Pääsimme lähtemään puolenpäivän aikaan ja perillä olimme hieman yhden jälkeen. Paikalla oli toinen toistaan hienompia Minejä.

Mini kaltaistensa joukossa =)


 Harmitti ettei ehditty ihan alkuun mukaan, mutta paljon ehdimme kuitenkin näkemään. Tapasimme myös miehen, jolta Minin ostimme, hän sanoi tunnistaneensa Minin ainoastaan rekisterikiven perusteella =) Kyseli kuulumisia ja lupasi lähettää meille lehden, jossa on juttua meidän Minin tanskan reissusta. Eräs nainen kysyi voisinko ottaa hänestä kuvan, jos hän saisi istua Minimme kyytiin, olisi istunut pelkääjän paikalle, johon minä totesin, että mene nyt ihan ratin taakse istumaan =D Hän oli kuulemma viimeksi istunut Minin kyydissä n. 30 vuotta sitten =) Tekemäni Mini tyynyt ja Nalle saivat myös paljon huomiota osakseen.
Iltapäivällä lähdimme kotimatkalle, poikkesimme isännän serkun luona kahvilla ja sitten kohti kotia. Matkaa teimme hitaasti, mutta varmasti. Väsymyksestämme johtuen pidimme useita taukoja. Yksi pysähdyksistämme sijoittui Vehoniemen automuseoon, ihania vanhoja autoja!
Matka meni ihan hyvin kunnes olimme enää n. 15 minuutin ajomatkan päässä kotoa, kaasu hirtti taas kiinni, kahdesta jousesta huolimatta. Selvisimme loppumatkan kikkaillen kotiin ja kotona olimme hieman ennen yhdeksää.
Seuraavana siis vaihdetaan kaasuvaijeri =D

Tässä Minin tarinaa tähän mennessä, jännityksellä odotamme mitä tulevaisuus tuo tullessaan =D

Huomasin juuri, etten ole ottanut Ministä kunnon kuvaa ulkopuolen valmistumisen jälkeen, asia täytyy korjata ja lisään sitten sen kuvan tähän alle kunhan saan aikaiseksi sen otettua =)

sunnuntai 3. kesäkuuta 2012

Pistoja

Ensimmäinen ristipistotyöni on valmis =)
Siis näistä nyt tilatuista, edellisestä valmistuneesta on n.15 vuotta aikaa =D

Tässä hän on


Ronsun poikanen, kokoa kuvalla on n. 8cm x 6cm
Ei mikään suuri, mutta kyllä sitä oli hommaa tuossakin, 9 eri sävyistä lankaa tuohon meni.

Perjantaina posti toi tuomisia kaukaa kiinasta, tämän tekemiseen saattaakin meenä jo vuosi jos toinenkin. Kokoa 31cm x 50cm. Josko kuitenkin tekisin ensin noita pienempiä jo aiemmin esiteltyjä =)



Mukavaa sunnuntai illan jatkoa =)


Kaikki antavat samanlaisia lupauksia.
Teot erottavat heidät toisistaan.

–Moliére

tiistai 29. toukokuuta 2012

Mysteerihuivi

Mysteerihuivini on valmis!
Sain sen eilen illalla valmiiksi ja tänään laitoin pingottumaan. 
Huivissa oli päättelykerroksella 587 s. ja helmiä työhön tuli 944 kpl =D
Kuvassa nuo helmet ei kyllä oikein näy, mutta kyllä ne siellä ovat =)
Pingotus ei ihan huippuluokkaa ole, kun en jaksanut lavittää kahta alustaa (joo, olen laiskalla tuulella), mutta noinkin huiville tuli kokoa 1mx1m



Tänään tuli taas postin mukana uusia ristipistoja, kohta on näistäkin varasto loppuiäksi =D




Sain myös osan aidan takana olevista rikkaruohoista vihdoin raivattua, mutta kyllä sinne vielä tekemistä jäi =P

Huomenna menee duunissa koko päivä joten illalla ei ehdi mitään tekemään. Torstaina on poikasten kevätjuhlat, molemmat tietenkin samaan aikaan. Miten mä voin olla kahdessa paikassa samaan aikaan? Molemmissa haluaisin olla, kun on esikoisen ensimmäinen koulun kevätjuhla ja kuopuksen viimeinen tarhan kevätjuhla. No josko saatais appiukolta videokamera lainaan, niin isäntä menee sen kameran kanssa esikoisen juhlaan ja minä meidän kameran kanssa kuopuksen juhlaan =D

Josko vielä muutama silmukka tai pisto vielä tälle illalle ja sitten nukkumaan.


Elämää pitää tarrata liepeestä ja sanoa:
"Mukana ollaan. Antaa mennä!"

-Maya Angelou

maanantai 28. toukokuuta 2012

Uusin hurahdus

Nyt on sitten työn alla myös ristipistoja =D

Viimeviikon torstaina tuli postissa tällainen


 Nyt se on edistynyt jo tähän vaiheeseen


 Tänään posti toi tullessaan tällaisen =)



Mysteerihuivi on ottanut oman osansa ajasta, tässä viimeisin kuva kolmos kaavion jälkeen


 Viidennestä ja viimeisestä kaaviosta puuttuu vielä 4 kerrosta... pitkää kerrosta.

Snyltä saaduista miami langoista valmistui kesäkassi, lankaa jäi vielä joten vielä jotain pientä niistä saan tehtyä.



Nyt josko sitten jaksaisin tahkota tuon mysteerin päätökseen, ensi lauantaina alkaisi sitten kesämysteeri =D siihen pitäisi lanka vielä valita.



"Jos ihmisen mieli on venynyt käsittämään uuden
ajatuksen, se ei enää palaa entiseen kokoonsa."

Kevään viimeinen

Kevään viimeisen, taasen niin herkullisen, paketin sain hyppysiini tänään. Perjantaina jo sain ilmoituksen isokokoisesta kirjeestä, mutta vasta tänään oli postista noudettavissa. Suoraan töistä pyyhälsin hakemaan pienemmän poikasen tarhasta ja sitten postille. 

Mahtavan paketin on taasen Nipi minulle kasannut =)



Kaksi kerää isoveikkaa, melko sopivissa väreissä, vai mitäs olette mieltä?! Tavallisia ja ässä lakuja, kesäisiä nenäliinoja, kortti, pinkkejä shampanjalaseja ja pipo synttärilahjaksi =)

Isoveikoista tulee luultavasti sukat ja/tai lapaset minulle.
Lakut pistin jemmaan ja herkuttelen yön pimeinä tunteina, kun poikaset nukkuvat ;) 
Nenäliinoille varmasti käyttöä torstaina, silloin on pienemmän poikasen viimeinen tarhan kevätjuhla, syksyllä alkaa sitten koulutaival. 
Mehän voidaan sitten ensi viikonloppuna juhlistaa esikoisen ensimmäistä todistusta ja juoda juhlavasti juomat noista laseista, pitääkin ostaa sitä lasten shampanjaa!
Pipo on mahtava, en yleensä pidä pipoja, koska ne eivät mielestäni minulle sovi, mutta tuo pipo kyllä sopii minulle =O Täytyy vaan sekin pistää jemmaan odottamaan viileämpiä ilmoja ja sen verran hyvään jemmaan ettei poikaset käy sitä nappaamassa, sen verran ihastuneita huutoja kuului, etten yhtään ihmettelisi jos pipo löytyisi jomman kumman päästä =D

Kiitos Nipi tästä keväästä, tulen tutustumaan blogiisi tarkemmin. Äsken vain pikaisesti vilkaisin, mutta silti heti heräsi kysymys, mistä sinä ostat noita ihania kankaita?



Hyvää mieltä

Kevään sny kierroksella lähettelin paketteja Nillalle.

Nilla jakoi hyvää mieltä maaliskuun lopulla ja haastoi minut mukaan =) Lupasin tämän blogiini laittaa, kunhan kierros on loppu, joten tässä tulee asioita jotka tuovat minulle hyvää mieltä.


Kesä
Nautin lämmöstä, auringosta ja grilli ruoasta.

Lapset
On mahtavaa seurata lasten kasvua ja kehittymistä itsenäisiksi ihmisenaluiksi.
Toki huonojakin päiviä sekaan mahtuu, mutta niistä ei puhuta tässä ;)

Mies
On rakastava ja rakastettava. Jaksaa oikkujani ja lankojani ;)

Käsityöt
Hermo lepää kun saan tehdä käsilläni. Huomaan vieroitusoireita, jos menee päivä etten ehdi mitään tekemään.

Koti
Meillä on mukava koti, vaikkakin yleensä aina sekainen, siellä on hyvä olla.

Ystävät
Ihanat ystävät, mutta joita tulee nähtyä aivan liian harvoin.

Neuleharput
Neulova (ja pistoileva) porukkamme, jotka tapaavat vähintään kerran kuussa ja höpisevät verkossa päivittäin.

Loma
Lomalla voi tehdä mitä haluaa, en koskaan suunnittele liian tarkasti mitä aion tehdä. Lomalla elän päivä kerrallaan ja teen mikä milloinkin tuntuu hyvältä.

Piha
Oma pieni piha, jossa viihdyn kesäisin paljon.

Uuden oppiminen
Kun opin jotain uutta, innostun ja nautin siitä paljon.




"Listaa asioita, jotka tuovat hyvää mieltä. Ihan sekalaisessa järjestyksessä. Haasteeseen kuuluu jakaa vähintään kymmenen hyvän mielen asiaa (jos saa haasteen uudelleen, niin ainakin viisi lisää). Anna eteenpäin viidelle bloggaajalle. Kerro heille, että ovat saaneet haasteen, sekä mainitse haasteen antaja postauksessasi (linkitä, jos hänen bloginsa on julkinen)."

Hyvää mieltä kaikille!

Haastan hyvän mielen jakoon:
Koitan joku ilta malttaa pysähtyä päivittämään blogiani enemmän. Pitäisiköhän ihan opetella pysähtymään aina, kun jotain kirjoittamisen arvoista tapahtuu. Tuntuu että jää paljon merkityksellisiä asioita kirjoittamatta, kun aina on kivempi tehdä jotain muuta kuin päivittää blogia.
Nyt aikaani on vienyt terassin teko, talkoilla aitojen korjaaminen sekä mysteerihuivi, siitä on pakko kirjoittaa heti kun saan sen pingottumaan ja saan siitä kuvan. Neljä kerrosta olisi vielä neulottava, ennen kuin pääsen päättelemään. Neljän kerroksen neulomiseen saa varata 2 tuntia aikaa ja päättelykerrokseen menee varmaan tunti. Jos tänään sataa kun pääsen töistä kotiin, on huivilla toivoa valmistua, muuten aion touhuta pihalla. Aidan takaa pitää käydä repimässä rikkaruohoja pois, kun kovaa vauhtia tunkevat meitin puolelle. Ja pari kesäkukkaa voisi vielä laittaa etupihalle =)
Minut kasvatettiin vaistoamaan, mitä minulta odotettiin
ja olemaan odotusten mukainen. Meni kauan ennen kuin
opin olemaan arvioimatta itseäni jonkun toisen silmin.
-Sally Field