sunnuntai 10. kesäkuuta 2012

Mini

Josko viimein ja vihdoin saisin aikaseksi Minin oman kirjoituksen.

Kaikki alkoi n. 7 vuotta sitten.
Suunnittelimme naimisiin menoa mieheni kanssa ja halusimme hääautoksi oman Minin. Hommasimme meille sellaisen todella projekti vaiheessa olleen tapauksen. Sehän oli alusta asti (näin jäkikäteen ajatellen) tuhoon tuomittu juttu. Laitoimme autoa silloisen kotimme pihalla, kun ei ollut muutakaan paikkaa, ja tietenkin muutimme kerrostaloon ennen projektin valmistumista. Olimme tähän projektiin jo kuitenkin penkit verhoiluttaneet tuttavalla uusiksi. No muutto tuli ja projekti myytiin tuttavalle kaikkine tarvikeineen. 
Seuraavana kesänä mentiin naimisiin, ilman Miniä.

Joka kevät tämän jälkeen on varsinkin isännällä Minikuume noussut ja keväällä 2011 se nousi todella korkeaksi, ja oli hommaamassa taas projektia. Kuuntelin hänen höpinöitään ja koitin toppuutella, kun ei ole paikkaa missä suuremmin laittaa, kun rivitalossa asutaan. No minä myös, salaa isännältä, rupesin penkomaan netin syövereitä ja mahdollisia Mini ehdokkaita.
Löysinkin sopivan ehdokkaan, joka oli ajokuntoinen ja hinnaltaan edullinen, muihin ehdokkaisiin verrattuna. Isäntä oli katsonut yksilöä, joka oli seisonut kymmenen vuotta,  jarrut olisi pitänyt katsoa ja hitsattavaakin olisi löytynyt. 12.5.2011 ilmoitin isännälle, että ole juna-asemalla silloin ja silloin, lähdimme junalla kohti tamperetta. Minin myyjä tuli hakemaan meidät tampereen asemalta ja ajoimme hänen kodilleen, josta autotallista löytyi meidän Mini, 5-vuotis hääpäivälahjamme =)



Joimme myyjän kanssa kahvia ja turisimme Minin historiasta, kuinka sillä on ajeltu ulkomaita myöden ja mitä "kivoja" kommelluksia matkoilla on sattunut. Kerran oli kesken ajon konepelti lävähtänyt auki, josta johtuen konepellin reunoissa oli pienet vekit ja tämän jälkeen oli myös ulkoiset konepellin "hakaset" asennettu. Aikamme höpöteltyä oli aika aloittaa matka kotiin. Hetken aikaa meni, että opimme kikat joilla vaihteen saa päälle, kytkimessä häikkää. Kotimatka alkoi ihan hyvin, mutta kun pääsimme motarille alkoi sataa, kuin saavista kaatamalla. Tästä seurasi se, että Mini alkoi nykimään, pysähtelimme muutaman kerran matkan aikana ja annoimme Minin lepäillä välillä. Nykiminen johtui siitä, että virranjakajaan, joka on heti etusäleikön takana, pääsi kosteutta. Selvisimme kuitenkin kotiin ilman suurempia ongelmia.

Kesän aikana laitettiiin sisäverhoilut uusiksi ja penkit, jotka ostettiin takaisin tuttavaltamme, laitettiin Miniin. Mitään suurempia juttuja ei kesän aikana tehty, nautittiin vaan Minillä ajelusta. 



Syksyn lähestyessä, elokuussa Mini ajettiin äitini luokse sulkavalle, tarkoituksena laittaa Minin ulkokuori uuteen uskoon talven aikana. Asiat lähtivätkin rullaamaan odotettua paremmin, kun äiti miesystävänsä kanssa perusti autokorjaamon. Mini hiottiin ja maalattiin uudelleen. Tässä touhussa sain kuulla lisää Minin historiasta, harmi vaan, etten varmaan koskaan saa tietää mitä todella on tapahtunut. Katosta nimittäin löytyi jälkiä, joiden perusteella Mini on joskus pyörähtänyt katolleen. 



Pääsiäisenä ajoimme sulkavalle tarkoituksena hakea Mini kotiin, mutta ongelmaksi muodostuivat vetarien suojakumit, jotka aika oli saanut hapertumaan ja halkeamaan. Tästäkin selvittiin pienen seikkailun kautta. ajoimme pääsiäisenä koko perheen voimin takaisin kotiin, alkuviikosta haimme uudet vetarien kumisuojat ja heitin torstaina (muistaakseni) isännän itellan parkkikselle, jossa isäntä hyppäsi tutun rekkakuskin kyytiin, joka oli matkalla savonlinnaan. Tiputti isännän matkan varteen, josta äitini kävi hänet hakemassa aamuyöstä. Seuraavana päivänä vaihtoivat nuo kumit, ja isäntä ajoi Minin savonlinnaan katsastukseen. Katsastusmies oli etsimällä yrittänyt etsiä jotain vikaa jonka olisi voinut ilmoittaa. Oli miltei puoli tuntia yrittänyt selvitttää onko renkaiden leveys lain puitteissa, lopulta oli saanut selville, että ovat millilleen lailliset ilman muutoskatsastusta. Lopulta kun ei ollut muuta keksinyt, oli laittanut merkinnän rekkariin siitä, että kytkinpolkimesta puuttui kumisuojus, joka sekin oli kojelaudalla mukana, hieman rikkonaisena, jonka takia ei pysynyt paikallaan. Mini kuitenkin saatiin kotiin taasen.

Nyt alkukesän aikana ollaan vaihdettu kytkimeen työsylinteri ja kytkinvipu, vielä kytkinletku pitäisi vaihtaa niin kytkin olisi kokonaan laitettu. Laiteltu ulkokuoreen viimeisiä silauksia ja ulkokuori onkin nyt jo valmis. Seuraavaksi olisi listalla kojelauta, ja moottoritila.

Viimeisin seikkailumme sijoittuu kuluvaan viikonloppuun =)

Lähdimme perjantai lauantai välisenä yönä kohti vilppulaa, tarkoituksenamme osallistua miniclubin 30-vuotis juhlatapahtumaan tampereen keskustorilla lauantaina 9.6.
Matka alkoikin varsin hyvissä merkeissä, poikaset nukahtivat heti alkumatkasta, eikä teillä ollut paljon muita kulkijoita. Ajelimme kaikessa rauhassa, kaiken sujuessa hyvin, kunnes lähdimme tampereen motarilta jyväskylän suuntaan. Isäntä ilmoittaa, että kaasu hirtti kiinni!!! Minulla sydän jätti muutaman iskun väliin ja hätä poikasista nosti päätään. Saimme auton pysäytettyä hervannan liittymään, autosta ulos noustessani vapina oli aivan älytön ja pari röökiä tais mennä suht putkeen. Tässä vaiheessa kello oli kaksi yöllä, olimme matkanneet kaksi tuntia ja vielä olisi tunnin ajomatka edessä. Soitto määränpäähämme anopilleni ja miehelleen, että voisivatko tulla hakemaan poikaset pois ja ilmoitimme sijaintimme. Mutta koska Mini ei ole kovin monimutkainen auto ja isäntäni on omanelämänsä MacGyver, selvitimme missä vika on ja isäntä keksi siihen ratkaisun olemassa olevista tarvikkeista. Kaasuvaijeri oli jumissa, eikä palautunut jousen voimasta. Kytkimen työsylinterin vaihdosta oli jäänyt vanha jousi yli, jonka isäntä oli tellettanut takakonttiin. Viritti tämän jousen toisen jousen avuksi ja nämä kaksi jousta jaksoivat jossain määrin palauttaa kaasun. Ajoimme pienen pätkän eteenpäin, että pääsimme parempaan kohtaamispaikkaan, ja odotimme apujoukkojen saapumista. Poikaset heräilivät välillä pysähdyksemme aikana, mutta onneksi eivät säikähtäneet tilannetta. Apujoukkojen saavuttua poikaset siirrettiin turvallisempaan kyytiin ja me isännän kanssa jatkoimme matkaa Minillä. Apujoukot ajoivat perässämme, jotta jos jotain ongelmia ilmenisi, olisivat lähellä. Pääsimme perille määränpäähämme joskus lähempänä puoli viittä aamuöystä, ja viimeisen kerran katsoin kelloa sen näyttäessä 4:40. Aamulla herätys klo 9. Unet jäivät todella lyhyiksi, tapahtuma, jonne olimme menossa, alkaisi klo 11. Isännän piti kuitenkin vielä päivittää ohjelmia isäpuolensa tietokoneeseen, joten lähtömme venyi. Poikaset jäivät turvallisuussyistä mummulaan, isäntä käy varmaan huomenissa ainakin pienemmän hakemassa kotiin, (isomman olisi tarkoitus jäädä pidemmäksi aikaa viettämään kesälomaa). Pääsimme lähtemään puolenpäivän aikaan ja perillä olimme hieman yhden jälkeen. Paikalla oli toinen toistaan hienompia Minejä.

Mini kaltaistensa joukossa =)


 Harmitti ettei ehditty ihan alkuun mukaan, mutta paljon ehdimme kuitenkin näkemään. Tapasimme myös miehen, jolta Minin ostimme, hän sanoi tunnistaneensa Minin ainoastaan rekisterikiven perusteella =) Kyseli kuulumisia ja lupasi lähettää meille lehden, jossa on juttua meidän Minin tanskan reissusta. Eräs nainen kysyi voisinko ottaa hänestä kuvan, jos hän saisi istua Minimme kyytiin, olisi istunut pelkääjän paikalle, johon minä totesin, että mene nyt ihan ratin taakse istumaan =D Hän oli kuulemma viimeksi istunut Minin kyydissä n. 30 vuotta sitten =) Tekemäni Mini tyynyt ja Nalle saivat myös paljon huomiota osakseen.
Iltapäivällä lähdimme kotimatkalle, poikkesimme isännän serkun luona kahvilla ja sitten kohti kotia. Matkaa teimme hitaasti, mutta varmasti. Väsymyksestämme johtuen pidimme useita taukoja. Yksi pysähdyksistämme sijoittui Vehoniemen automuseoon, ihania vanhoja autoja!
Matka meni ihan hyvin kunnes olimme enää n. 15 minuutin ajomatkan päässä kotoa, kaasu hirtti taas kiinni, kahdesta jousesta huolimatta. Selvisimme loppumatkan kikkaillen kotiin ja kotona olimme hieman ennen yhdeksää.
Seuraavana siis vaihdetaan kaasuvaijeri =D

Tässä Minin tarinaa tähän mennessä, jännityksellä odotamme mitä tulevaisuus tuo tullessaan =D

Huomasin juuri, etten ole ottanut Ministä kunnon kuvaa ulkopuolen valmistumisen jälkeen, asia täytyy korjata ja lisään sitten sen kuvan tähän alle kunhan saan aikaiseksi sen otettua =)

5 kommenttia:

  1. No huh huh mikä menomatka! Hieno mini. :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Juuh, meinas hetkittäin mennä jännäksi =)

      Poista
  2. Oli erittäin hauska ja mielenkiintoinen tarina Ministänne. Mininne koki melkoisen muodonmuutoksen, lopputulos on hieno. Vanhoissa autoissa tosiaankin on se hyvä puoli, että nämä meidän omat " Macgyverit" pystyvät korjaamaan ne jos matka yllättäen katkeaa ja muutenkaan niillä ajaessa ei matkan teko jää kylmäksi:) Nuo tapahtumat, kuin myös Vehoniemen automuseo ovat mielenkiintoisia:) Lämmintä kesää ja mukavia autoilu reissuja sinulle! T: Näpertelijä

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos Näpertelijä =)
      Lämpimiä ja aurinkoisia kesäpäiviä sinulle

      Poista
  3. Olipas kiva tarina. Mulla oli muinaisuudessa Minin edeltäjä. Ikuisesti kadun kun sen romuttamolle vein jarrujen hajottua.
    Hyvää kesää!

    VastaaPoista