lauantai 10. marraskuuta 2012

Haikea viikonloppu

Taivas itkee
Minä itken
Sinun vuoksesi
Joka lähdit hyvästelemättä
Jolle elämä oli liian
raskasta jatkettavaksi
Lähdit täältä 
rakkaimpiesi luota
Halusit pois tuskistasi
Ehkä nyt taivallat 
enkelinä vierelläni
-Sansui

Runo, jonka kirjoitin isin kuoleman jälkeen, 17 vuotta sitten.
Tämä viikonloppu on haikea.
Tänään isi olisi täyttänyt 62 vuotta, jos tuota surullista toukokuista päivää ei olisi.
Huomenna juhlitaan isejä ympäri Suomen, 
kuitenkin niin moni ei voi sinne oman isin syliin käpertyä.
Minä kävin tänään jo haudalla, huomenna juhlitaan poikasten kanssa heidän isiä, minun rakasta ukkosta <3 Appiukon luona käydään myös, jos vanhat merkit pitävät paikkansa, on siellä pöytä katettuna meille, ruoan ja kahvittelujen merkeissä =)
Silti kuitenkin tiedän, että ajatukset tulevat karkaamaan useasti omaan isiin. 
Päivääkään ei mene, ettei hän ajatuksissani kävisi, toivon vain, että isi tuolla pilvien takana tietää kuinka paljon häntä kaipaan ja rakastan... se jäi sanomatta...

Te keillä isi/isä on vielä elossa ja tarpeeksi lähellä, rutistakaa huomenna lujaa ja kertokaa kuinka rakaita he ovat... sillä jokainen päivä voi olla se viimeinen <3

Hyvää isänpäivää kaikille iseille maan päällä... ja taivaassa.

6 kommenttia:

  1. Kaunis kirjoitus, joka sai minut miettimään, kaikenlaista. Kiitos siitä sinulle, usein kaipaamme tälläistä herättelyä, jotta näemme elämän vähän eri vinkkelistä ja pääsemme taas eteenpäin.

    VastaaPoista
  2. Se oli toukukuun päivä 49 vuotta sitten kun mun isä lähti eikä hyvästelyjä ehditty tekemään. Vieläkin hän on läsnä melkein joka päivä. Nyt tuoleja kunnostaessani vähän väliä aattelin isää ja "ettei omena kauas puusta pudonnut".

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Eikö olekin jännä, miten yllättävissäkin tilanteissa poistuneet mieleemme ilmestyvät, välillä pakostakin pistää hymyilyttämään =)

      Poista
  3. Kaunis runo! Blogissani on sinulle Tunnustus:) Hyvää Uutta Vuotta sekä viikonloppua sinulle! T: Näpertelijä

    VastaaPoista