Vuosi 2012

Parempaa alkanutta vuotta kaikille!

On jo tammikuun loppupuoli ja en ole saanut aikaiseksi täällä käytyä. Kuvia en tähän kirjoitukseen nyt vielä laita, nyt en jaksa kameraa hakea ja siirtää kuvia koneelle =P

Veto on ihan veks. Vuoden vaihteessa iski flunssa oikein rytinällä, vieläkään ei ole ihan täysin otteestaan päästänyt. Onneksi sain hieman levättyä alkuun kun 2.1. oli vielä lomapäivä, 3 päivää olin saikulla ja sitten olikin 3:n päivän viikonloppu. Muuten sitten olen huhkinut töissä. Olisin ollut kauemminkin saikulla, mutta kun työtehtävät vaihtui, niin halusin vielä moikata kaikki omat asiakkaani, enkä vain häipyä yllättäen, tähän meni viikko. 16.1. aloitin sitten uusissa tehtävissä ja nyt pitäisi omaksua kaikki uudet asiat 6.2. mennessä kun nykyinen tekijä jää silloin pois. Tämän kaiken keskellä olen kasannut näyttökansiotani, jonka tänään aamulla sain jätettyä postin kuljetettavaksi. Helmikuun 15:sta päivä sitten käydään kolmikantakeskustelu ja jos hyvin käy niin 27.3. vietetään päättäjäisiä. Tänään pääsi aamulla helpotuksen huokaus kun laskin kansion lähtevän postin laatikkoon... 

Aamulla havaittiin myös tämän äidin aivokapasiteetin totaalinen loppuminen (nolottaa) eipähän tule ainakaan mulle vuoden äiti palkintoa... Aamulla herättyäni hoin mielessäni vain että muista se kansio, muista se kansio... Lähdin puoli kahdeksan aikaan ovesta ulos, kansio mukana, kamat autoon ja kaivamaan autoa lumen alta, kun yllättäen puhelin soi. Puhelimen soittoäänestä tiedän soittajan olevan mieheni, joka kysyy moneenko esikoinen on menossa kouluun? Minä vastaamaan että kaheksaan ja samaan aikaan tajuan että kellohan on kohta kahdeksan. No isäntä tuumaa että varmaan mulla vielä hetki menee ennen kuin lähden, että josko ajan oven edustan kautta ja nappaan poikasen kyytiin, hän auttaa poikasen valmiiksi. Hetken ulko-ovella odotettuani unenpöpperöinen poikanen kömpii autoon ruisleivän kanssa ja lähdemme koulua kohti. Koulun pihalla poikanen hyppää ulos autosta ja jää nököttämään pihamaalle leipäpalanen kädessään. Se tunne kun haluaisit huutaa maailmalle, hiiteen työt ja sulkea poikasen syliin! Oli kuulkaa rankkaa lähteä siitä, mutta olin jo valmiiksi myöhässä töistä, joten en voinut siihen enää jäädä (kyynelehtivä hymiö)

Tuntuu kuin olisin mennyt kokopäivän ihan lennossa, aamulla opettelin taas uusia tehtäviä, iltapäivän vietin koulutuksessa liittyen uusiin tehtäviin, kuopus kotimatkalla kyytiin ja kotiin. Tällä viikolla ei onneksi ole enempää koulutuksia, ensiviikolla onkin sitten neljänä päivänä ja seuraavalla vielä kolmena päivänä. Mitenköhän mun käy?! No joka tapauksessa ne asiat on opittava!

Ihanaa kevään sny-kierros on alkanut!

Kiitos viestistäsi Sny =)

Jännityksellä jään odottamaan, mutta elä stressaa ;)

"Kyky on se, mitä pystyt tekemään.
Motivaatio määrää sen, mitä teet.
Asenne ratkaisee kuinka hyvin teet sen."